Tanskan retki taputeltu

Matka päättyi pari päivää sitten ja tässä on ollut hyvin aikaa sulatella, että mitä kaikkea matkalla tapahtuikaan. Tuloksellisesti kilpailu meni hieman alakanttiin, mutta ei voi muuta sanoa kuin että hauskaa oli jälleen kerran!

Retkeä rakennettiin tuohon kilpailun ympärille siten, että oltaisiin kohteessa hyvissä ajoin ja varsinaisen suorittamisen jälkeen olisi hyvin aikaa huilata ja pakata tavarat kotimatkalle kaikessa rauhassa. Viime vuonna lähtö kotinurkille oli samana päivänä kuin kisa päättyi ja iltalennolle Helsinkiin sai kiirehtiä hieman liikaakin.

Lensimme siis keskiviikkoiltana 15.5. Kööpenhaminaan, jonne jäimme yöksi lentokentän välittömään läheisyyteen. Vuokra-auton haku lentokentältä ja parin kilometrin siirtyminen läheiseen hotelliin oli erinomainen valinta. Pääsimme hyvissä ajoin nukkumaan ja torstaille jäisi roppakaupalla aikaa tehdä mitä mieleen juolahtaa, eli lähinnä heittää kiekkoa niin paljon kuin vain jaksaa. Ja kyllähän sitä tuli heitettyä, sillä sää oli ulkoiluun mitä mainioin! Aamulla yhdeksältä Kööpenhaminan ylpeyteen, eli Valbyparkeniin ja sen jälkeen noin 40 kilometrin moottorimarssi Själlannin pohjoisiin osiin kohti kisaratoja, Fredtoftenia ja Eghjortenia.

Puttitreeniä Valbyparkenissa ennen kierrokselle lähtöä

Itselleni riitti kisaratojen harjoittelu torstain aikana. Olen käynyt noilla radoilla kaksi kertaa aikaisemmin ja kierroksia on kummallekin layoutille tullut 5-6, joten sen suhteen harjoitteluun ei ollut tarvetta. Pelikirjan päivitys ja siirtyminen suoraan toteutusvaiheeseen. Näin ollen perjantai jäi frisbeegolfin osalta tynkäpäiväksi. Tosin kelikin oli huono, sillä paikka paikoin vettä tuli ihan maahan asti ja reilusti.

Kilpailun alkaessa lauantaiaamuna klo 08:30 kävi hyvin pian selväksi, että edessä on haastavat kaksi päivää. Teknisellä ja tarkkuutta vaativalla, Hillerödin lähistöllä sijaitsevalla Eghjortenin metsäradalla on erittäin tärkeä osua kapeisiin heittolinjoihin ja jos niihin ei osu, niin löydät itsesi mitä mielenkiintoisimmista jatkopaikoilta. Caddiena ollut kaverini sanoi osuvasti eräässä kohtaa kierrosta, että sinulla on pelipaita likaisempi kuin kengänpohjat. Tämä varmasti piti paikkansa, sillä tuntui että avauksen jälkeen olin useasti ihan jossain muualla kuin missä piti. Toinen kierros pelattiin avoimemmalla radalla Kokkedalin lähistöllä Fredtoftenissa. Enemmän puistoelementtejä sisältävä rata ei myöskään päästänyt allekirjoittanutta kovinkaan helpolla. Huomasin myös, että usein hyvän suorituksen jälkeen seurasi kaksi tai kolme heikompaa suoritusta, eli selkeästi oli jonkinlaisia keskittymisvaikeuksia.

Sunnuntain kolmannella kierroksella Eghjortenin puolella ei tapahtunut pelillisesti mitään muutosta ja lopputuloksena omassa sarjassa 13. sija. Kolmen kierroksen saldo oli E, +1 ja E, kun tavoitteet olivat asetettu -4, -4 ja -4. Henkilökohtaisella tasolla tulos oli pettymys, mutta kisatapahtuma kaikkine oheistoimintoineen oli jälleen kerran lähellä täydellisyyttä! Retkellä törmäsi todella moneen uuteen tuttavuuteen ja näki paljon vanhoja ystäviä ympäri Eurooppaa. Kilpailun organisaattorina toimiva Karlebo Frisbee-Golf Klub kilpailujohtajineen osaa kyllä järjestää erittäin pelaajaystävällisen tapahtuman, johon ainakin itse aion osallistua jatkossakin niin kauan kuin se vain on mahdollista. Kiitos matkaseuralaisille ja erittäin vieraanvaraiselle isännällemme, Pederille! Maanantai ja kotimatka koitti aivan liian nopeasti, niin kuin aina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s